Olemme lauantaina 26.8 Luontomuseolla klo 18-21. Tulkaa piirtämään! Illan playlist by Tipa Hiihtopipo (Bassoradio)

Iisalmen Sanomissa 16.8.2017 julkaistu Sari Hakalan mielipidekirjoitus kokonaisuudessaan.

MIELEN KUNTOSALI

Iisalmen Sanomissa sunnuntaina 6.8.2017 julkaistu artikkeli lasten (urheilu)harrastuksista ja niiden kalleudesta, keskittyi näyttävän yksipuolisesti urheiluun.

Liikkuvalle lapselle tavoitteellinen ja kilpailuhenkinen joukkueurheilu on varmasti sopiva väylä kuluttaa energiansa terveellisellä tavalla ja opettaa elämässä muutoinkin tarpeellisia taitoja, kuten pitkäjänteisyyttä tai ryhmätyöskentelytaitoja. Voitontavoittelu, sinnikäs harjoitteleminen ja liikunnan ilo kasvattavat lapsia, joilla on terve itsetunto ja usko omiin kykyihinsä. Se, onko vanhemman välttämätöntä tai edes mahdollista maksaa näistä ominaisuuksista ja tarvittavista varusteista tuhansia euroja vuodessa, on varmasti kysymys, johon jokainen vastaa tahollaan. Myös valtio pyrkii ohjaamaan tukirahansa enenevässä määrin terveysliikuntaan, joka mahdollisimman laajasti kattaa eri ikäluokkien tarpeita. Urheiluseurat ohjaavat rahoitustaan paljolti kilpaurheiluun, joka perustuu muuhun kuin liikunnan ilon ja terveysvaikutusten lisääntymiseen kansalaisten keskuudessa.

Vaikka urheiluhullu suomalainen ei äkkiseltään uskoisikaan, on yksioikoisen kilpaurheilun rinnalle tai tilalle olemassa muitakin harrastuksia. Urheilun saaman huomion rinnalla niiden on vaikea kilpailla näkyvyydestä ja arvostuksesta. Yhtenä hyvänä esimerkkinä tästä on Iisalmessakin toimiva lasten- ja nuorten kuvataidekoulu. Se tarjoaa edullisen vaihtoehdon itseilmaisuun visuaalisten taiteiden kentällä, vahvoja onnistumisen tunteita yksilötasolla ja monipuolisesti erilaisia tekniikoita ottaa maailma ja lähiympäristö haltuun. Kuvataidekoulu keskittyy lapsen kasvamisen tukemiseen, erilaisuuden hyväksymiseen ja ymmärtämiseen, ryhmän ja yksilön moninaisten näkemysten huomioimiseen ja leikkisään yhdessäoloon. Kokonaisuudessaan tästä syntyy kilpailuhenkisyydestä vapaa ilmapiiri, joka suo jokaiselle lapselle mahdollisuuden onnistua omana itsenään ja ilmaista itseään ja tunteitaan kokonaisvaltaisesti. Vaikka kuvataidekoulu toteuttaa taiteen perusopetusta opetushallituksen suunnitelmien mukaan, ei käytännössä mikään estä taiteen teorian jalkauttamista ulkoilmaan ja uimarannalle tai toteuttamaan ympäristökasvatusta maalaamalla kaupungin synkkiä alikulkutunneleita ja bussipysäkkejä.

Taide ei ole kaavamaista suorittamista ja pyrkimistä parempiin tuloksiin. Sen perustekniikoiden opiskelu mahdollistaa kuin varkain monipuolisen ikkunan maailmaan, ihmiseen ja historiaan. Taiteen tekeminen on siis todellista välineurheilua. Kuvataidekoulu tarjoaa nämä välineet oppilailleen lukukausimaksua vastaan. Suurin osa välineistä on ilmaisia. Lapsi itsessään, ajattelunsa ja kokemustensa kautta on tämä väline. Opettajat, eräänlaiset mielen kuntosaliohjaajat, ovat apuvälineitä, jotka luovat kannustavan ja hyväksyvän ilmapiirin.

Kuvataideopettajana, entisenä lapsiurheilijana ja äitinä aloin pohtia, millaisen aineellisen summan olisin valmis maksamaan tällaisesta mielen kuntosalista ohjaajineen? Sanoisin että todella paljon, suorastaan aineettoman paljon.